Ahdistuksesta

Ahdistus rajoittaa elämääni vaihtelevasti. Toisinaan kun ahdistus on voimakasta, elämäni on rajoittunutta. Toisinaan, kun ahdistus on taka-alalla, voin elää melkeinpä normaalia elämää. Tällä hetkellä ahdistus on melko voimakasta ja elämäni on "hieman" rajoittunutta... Voin kertoakin, mitä rajoituksia ahdistus tällä hetkellä tuo elämääni.

1. En voi lähteä yksin kovin kauas kotoa, edes kävelylle. Koiraa ulkoiluttaessani pysyttelen kodin läheisyydessä. Missään nimessä en kykene menemään asutusalueen ulkopuolelle, koska siellähän ei luonnollisestikaan ole muita ihmisiä... ja mistä saisin sitten apua, jos tulee hätä... Läheisen ihmisen kanssa voin lähteä kauemmas kävellen, mutta silloin täytyy olla rauhoittavaa lääkettä taskussa varalta... Töihin menokin ahdistaa tällä hetkellä, koska sinnehän täytyy mennä "yksin", siis ilman läheisiä kuuntelijoita ja tukijoita...

2. En matkustele usein, ja kun matkustan, se vaati uskomatonta psyykkistä työtä ja rauhoittavia lääkkeitä. Viime vuonna tuli matkusteltua erikoisen paljon: keväällä kävin Rodoksella ja syksyllä Mallorcalla, lisäksi kesällä kävimme Tukholmassa laivalla. Lentäminen on aivan kamalaa. Kun kone nousee ilmaan, sieltähän ei siis pääse pois. Ei voi sanoa, kun tuntuu siltä, että "Hei, nyt mää kuule haluan pois täältä...". Se ei onnistu, joten se on aivan kamala paikka. Tulee paniikki, kun ei pääse ulos sieltä koneesta, kun tahtoo. Otankin aina rauhoittavan ennen lentoa. Ja ennen matkaa teen mindfulness-harjoituksia. Laivalla matkustaminen on hieman helpompaa...kun vakuuttelee itselleen toistuvasti, että "Kyllä tänne saadaan apua, jos tulee hätä...". Mielikuvissani näen helikopterin saapuvan hakemaan minua, jos hätäni on erittäin suuri (tottakain tiedän, ettei helikopteri oikeasti tule hakemaan minua, mutta ajatus helpottaa...).

Vasta kävimme Levillä laskettelemassa (ja siis Levihän sijaitsee korvessa!). Siellä ei ole sairaalaa aivan heti näkösällä ja sieltä on piiiitkä ajomatka (jos tulee hätä) lähimpään sairaalaan (Rovaniemelle?)... Siellä sai olla sitten sydän syrjällään koko matkan ajan ja rahoitella itseä paniikkikohtauksien varalta... Haluaisin toki matkustella, mutta ahdistus on bitch.

3. Autolla ajaminen pelottaa. Ajelen kyllä pikkuteitä, mutta mootoritiet on nou, nou. En tiedä mikä siinä pelottaa, mutta en vaan pysty menemään sinne motarille. Olen kyllä yrittänyt useampaankin kertaan, mutta ei onnistu. Paniikki iskee jo ennen kuin olen edes päässyt moottoritielle. Pikkuteidenkin ajaminen tällä hetkellä ahdistaa, koska pelkään siis tuota hyperventilaatiokohtausta, etenkin yksin ollessani. Kun ajelen yksin autolla esim. töihin, silloin on otollinen tilaisuus paniikikohatukselle (vaikka ajelisinkin pikkuteitä....). Pystyn kyllä ajamaan autoa, kun joku toinen istuu vieressä, mutta yksin se pelottaa.

4. En syö tiettyjä ruoka-aineita, esim. pähkinät, kala, jotkut hedelmät (kiwi), äyriäiset ovat kiellettyjen listalla,  samoin kofeiini. Pelkään anafylaktista reaktiota, ja nämä raaka-aineethan ovat mielestäni helposti allergisoivia... Olen yrittänyt väillä syödä kalaa ja pähkinöitä (koska ne ovat terveellisiä), mutta joudun taistelemaan ahdistuksen kanssa niitä syötyäni, joten tällä hetkellä, kun ahdistus on muutenkin voimakasta, olen jättänyt ne taas kokonaan pois.

5. Lääkkeiden käyttäminen pelottaa. Edelleen kyseessä on anafylaksian pelko. Pelkään että olenkin allerginen esim. antibiootille ja kurkkuni turpoaa umpeen, jos otan lääkettä. Jos minulle määrätään antibioottikuuri tai joudun ottamaan rokotteen, ahdistus on järjetön. Pelottaa ihan kamalasti.

6. En käytä hissiä ahtaanopaikankammon vuoksi. Siis jos hissi jäisi jumiin kerrosten väliin, enkä pääsisi pois hissistä, sekoaisin. Aivan varma paniikki. Töissä joudun kuitenkin käyttämään hissiä ajoittain pakostakin, ja silloin rauhoittelen itseäni ja valitsen aina varmistetun hissin.

Nämä nyt tulivat mieleen aivan heti. Arjessa tulee kuitenkin vastaan muitakin tilanteita, jotka aiheuttavat ahdistusta ja päänvaivaa...

Kaikkein hulluinta tässä kuitenkin on se, että kaikki pelkoni ovat todellisuudessa aiheettomia:

1. Hyperventilaatioon ei kuole. Se on paniikkikohtaus, joka menee ohi. Korkeintaan menetän tajuntani, mutta kun hengitykseni tasaantuu, tulen taas tajuihini. (Tajunnan menettäminenhän muuten myös pelottaa...)

2. Pienenä matkustelin perheeni kanssa ja murrosiässä siskoni kanssa ympäriinsä lentäen ja autolla, eikä mulla ollut mitään ongelmia tai ahdistusta. Sitten ykskaks päätin ruveta pelkäämään. Oikeastaan pelko tuli Kiinan-matkan yhteydessä... Matka oli ensimmäinen yhteinen matka puolison kanssa ja päätimme lähteä omatoimimatkalle Kiinaan... no kaikki ei mennyt ihan putkeen ja jouduttiin varkaudenkin kohteeksi, lisäksi juuri kukaan ei puhunut englantia ja lentomatka oli aivan tajuttoman pitkä ja oli ilmakuoppia... Mutta tuo varsinainen pelko (etten pääse pois koneesta, kun haluan) tuli siitä, kun Roomaan matkustaessani, sain lentokoneessa paniikkikohtauksen ihan ykskas...

3. En tiedä miksi autolla jaminen pelottaa... Kerran ajoin moottoritiellä ja aura-auto puski märät lumet suoraan mun tuulilasiin, etten nähnyt mihin menen vaan ajelin jonkin aikaa sokkona. Lisäksi autolla ajaessa on tullut tuntemus, että selkään isketään puukolla (hirveä vihlaisu) ja pelkäsin että saan sydänkohtauksen tai jotain... Ja vielä muita sydäntuntemuksia ja rinnanpuristusta on tullut ajaessa, että johtuiskohan pelko näistä..?

4. ja 5.  En ole oikeasti allerginen millekään. En millekään.

6. On mahdollista, että hissiin jää jumiin, mutta ei siinä ole mitään hätää. Kyllä joku auttaa sieltä pois... joskus... sieltä ei lopu kuitenkaan ilma, eikä siellä ole mitään hätää, vaikka kestäisikin avun saanti hieman aikaa...paitsi jos iskee vessahätä...

Nyt mun pitää lähteä töihin (kahden viikon loman jälkeen) ja pelottaa kamalasti, että töissä tulee hyperventilaatiokohtaus tai jokin muu paniikintunne.... Ja siis joudun ajamaankin 10km töihin ja takaisin sitten töiden jälkeen... Että tässä ahdistusta taas kerrakseen. Ja nämähän ovat siis aivan tavallisia asioita, mitä jokainen tekee joka päivä - mutta mulle ne aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta!