Mindfulness

Usein tuntuu, etten osaa elää tässä hetkessä, vaan murehdin ja huolehdin menneitä ja tulevia asioita. Olen kuullut moneen kertaan terapeutiltani, että hyötyisin Mindfulness-harjoituksista. Mindfulnesshan on yksinkertaisesti hyväksyvää tietoista läsnäoloa hetkessä, elämistä tässä ja nyt. Mindfulnessin tarkoituksena on huomata, mitä juuri tässä hetkessä tapahtuu ja mitä omassa päässä liikkuu, arvioimatta ja arvostelematta mitään. Se on stressinhallintaan oiva työväline, ja minulla siis tuohon ahdistukseeni.

Yleensä teen jonkinlaisen hengitysharjoituksen kotona tuolissa istuen, mutta läsnä olemisen taitoa voi harjoitella muutoinkin. Esimerkiksi minkä tahansa päivittäisen askareen (hampaiden harjaamisen, peseytymisen, pukeutumisen, ruuanlaiton, siivoamisen jne.) voi suorittaa tietoisesti läsnä ollen. Keskittymällä tietoisesti askareen aikana jokaiseen kehon tuntemukseen, jokaiseen heräävään tunteeseen, huomaamalla jokaisen ajatuksen joka nousee, ja hyväksymällä ne kaikki lempeästi.

Voisi luulla, että hengittäminen on helppoa ja automaattista, mutta ei se aina ole niinkään. Minulla hyperventilaatio-kohtauksen jälkeen on ollut ajatukset jatkuvasti hengityksen tarkkailussa ja kontrolloin hengitystäni toistuvasti. Tänään tein (jälleen kerran) ”Mielekkäästi irti masennuksesta: tietoisen läsnäolon menetelmä” –kirjan mukana olevalta cd-levyltä kolme hengitysharjoitusta. On mielenkiintoista huomata, että harjoituksen ajan pystyn olemaan säätelemättä hengitystäni huomattavasti paremmin kuin muulloin. Mistähän tämä johtuu? Harjoituksen aikana mieleen tulee kaikenlaisia mielikuvia ja ajatukset lähtevät välillä harhailemaan, mutta kykenen palauttamaan ajatukset takaisin hengitykseeni. Pelottavatkaan mielikuvat, joita tulee mieleeni, eivät saa minua lopettamaan harjoitusta, vaan teen sen loppuun asti. Ja huomaan mielikuvien häipyvän pois harjoitusta jatkaessani. Sen sijaan ahdistava tunne rintakehällä tuntuu hankalalta, mutta hyväksyn sen ja annan sen olla siinä – aivan rauhassa. Tuntemukset ja ajatukset muuttuvat jatkuvasti, ne eivät pysy kovin kauan samanlaisina, ja niinpä ahdistava paineen tunne rintakehäni päälläkin sulaa pois, kun jatkan harjoitusta. Hyvä harjoitus!

(Suomen mielenterveysseuran sivuilla on kerrottu hyvin mindfulnessista, jos haluat käy lukemassa täältä) 

Tuoltahan löytyi myös mielestäni erittäin mielenkiintoinen Oiva-hyvinvointiohjelma, johon aion kyllä tutustua tarkemmin.